Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
Alfa-1-fetoproteiini, seerumista
| 1040 | S -AFP |
Tiedustelut
Päivystyslaboratorio, p. (08-315) 4441
Asiantuntijat
kemisti Tarja Puolakanaho: tarja.puolakanaho
ppshp.fi / 08-315 4433 ja ylilääkäri Leila Risteli: leila.ristelippshp.fi / 08-3154422
Indikaatiot
Seulontatutkimus odottaville äideille. Käyttö kasvainmerkki-aineena, esim. primaarisen maksasyövän tai teratooman yhteydessä.
Esivalmistelu
Raskausviikko merkitään lähetteeseen.
Näyteastia
Seerumi-geeliputki 5 ml
Näyte
NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml seerumia. Seerumi säilyy huoneenlämmössä 1 vrk, jääkaapissa 7 vrk, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.
LÄHETYS: Näyte lähetetään huoneenlämpöisenä mikäli perillä 1 vrk:n kuluessa, kylmänä mikäli perillä 7 vrk:n kuluessa, muutoin pakastettuna.
Menetelmä
Immunokemiluminometrinen
Tekotiheys
Arkipäivisin
Tulokset valmiina
Seuraavana arkipäivänä
Yleistä
Alfa-1-fetoproteiini (AFP) on pääasiassa sikiön maksan tuottama plasman glykoproteiini, jolla ilmeisesti on sikiön veressä albumiinin kaltainen kuljetusfunktio. Pitoisuudet sikiön seerumissa ovat selvästi suuremmat kuin äidillä. Pitoisuudet suurenevat lapsivedessä alkuraskaudessa ja alkavat pienentyä noin 15. raskausviikon paikkeilla. Äidin veressä AFP-pitoisuuden suureneminen jatkuu pitempään. Eräissä sikiön kehityshäiriöissä, kuten neuraaliputken sulkeutumishäiriöissä, AFP:tä pääsee tavallista enemmän lapsiveteen ja äidinkin veren AFP-pitoisuudet suurenevat. Eräissä sikiön kromosomianomalioissa, kuten 21-trisomiassa, äidin veren AFP-pitoisuudet ovat keskimäärin pienentyneet. Eräiden syöpälajien, kuten primaarisen maksasyövän, yhteydessä AFP:tä voidaan käyttää kasvainmerkkiaineena.
Viitearvot
| aikuiset | 0 - 8 | µg/l |
Tulkinta
Viiteväli
aikuiset: alle 8.0 µg/l (oma tarkistus, n=52)
Raskauden aikana: katso kuva,
http://oyslab.fi/cgi-bin/ohjeet/S-AFP.jpg
Raskauden aikana suurentuneita pitoisuuksia esiintyy monisikiöisessä raskaudessa, intrauteriinisessa sikiön kuolemassa, synnynäisissä epämuodostumissa (esim. omfaloseele, Meckelin syndrooma, Turnerin syndrooma, hydrokefalus, synnynnäinen nefroottinen syndrooma, avoin neuraaliputken defekti, synnynnäinen esofagus- tai duodenaaliatresia).
Pienentyneitä pitoisuuksia todetaan raskaustoksemiassa ja eräissä sikiön kromosomipoikkeavuuksissa, kuten 21-trisomiassa.
Selvästi suurentuneita pitoisuuksia (yli 200 µg/l) tavataan primaarisessa maksasyövässä ja teratoomassa. Myös maksan regeneraation (maksakirroosi, hepatiitit), suolistotulehdusten sekä paksunsuolen, munasarjojen, kivesten, mahalaukun, haiman ja keuhkojen pahanlaatuisten kasvaimien yhteydessä voidaan tavata suurentuneita pitoisuuksia.
Päivitetty 21.09.2011 / HS