Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Alkalinen fosfataasi, isoentsyymit, seerumista

1048	S -AFOS-Is

Osatutkimukset

S -AFOS

Tiedustelut

Elektroforeesilaboratorio, puh. (08-315)4485

Asiantuntijat

apulaisylilääkäri Virva Huotari: virva.huotarippshp.fi / 08-315 4416 ja kemisti Veli Isomaa: veli.isomaappshp.fi / 08-3155453

Indikaatiot

Seerumin kohonneen Afos-aktiivisuuden epäselvän kudosalkuperän selvittäminen.

Näyteastia

Seerumiputki 5 ml

Näyte

NÄYTE: 5 ml laskimoverta tai lähetettäessä 2 ml seerumia. EDTA-, oksalaatti- tai sitraattiplasmanäyte ei käy. Hemolyysi häiritsee määritystä. Seerumi tulisi jäähdyttää heti, minkä jälkeen se säilyy jääkaapissa 1 viikon. Pakastettuna näyte säilyy 2 kuukautta. Kylmässä säilytetyn näytteen annetaan tasapainottua huoneenlämpöön 1 tunnin ajan ennen S -AFOS -määritystä.

LÄHETYS: Seeruminäyte voidaan lähettää huoneenlämmössä mikäli perillä samana päivänä klo 14 mennessä,, muutoin kylmälähetyksenä.

Menetelmä

Näytteestä määritetään kokonaisentsyymiaktiivisuus (ks. S -Afos). Isoentsyymit erotellaan agaroosielektroforeesilla ja paikallistetaan entsyymiaktiivisuuden perusteella sekä natiivista että lektiini käsittelystä näytteestä. Tarvittaessa näytteestä tehdään myös muita käsittelyitä isoentsyymien tunnistamiseksi. Isoentsyymien osuudet määritetään densitometrisesti.

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa

Tulokset valmiina

10 vrk:n kuluessa

Yleistä

Alkalista fosfataasia löytyy kaikista kudoksista. Suurimmat pitoisuudet tavataan luissa, maksassa, suolistossa ja istukassa, joissa kussakin esiintyy etupäässä kudokselle tyypillistä isoentsyymiä. Isoentsyymit eroavat toisistaan elektroforeettisen liikkuvuutensa ja mm. lämmönkestävyytensä suhteen. Lapsilla suurin osa alkalisen fosfataasin aktiivisuudesta on normaalisti luustotyyppistä isoentsyymiä, alle 50-vuotiailla aikuisilla esiintyy enimmäkseen maksatyyppistä isoentsyymiä ja yli 50-vuotiailla aikuisilla luustotyyppisen isoentsyymin osuus usein jälleen kasvaa.

Tulkinta

 Viitevälit (aikuiset >18v.):

 Maksatyyppinen isoentsyymi     <71 U/l
 Luustotyyppinen isoentsyymi    <69 U/l
 Makromolekulaarinen muoto      <13 U/l
 Suolistotyyppinen isoentsyymi  <13 U/l

Tutkimuksesta annetaan Lausunto-tyyppinen vastaus sähköisessä muodossa laboratorion atk-järjestelmän kautta. Lausunto koostuu näytteessä todettujen AFOS-isoentsyymien aktiivisuuksista (maksa-, luusto-, suolisto- ja istukkatyyppinen sekä makromolekulaarinen muoto) sekä varsinaisesta laboratoriolääkärin antamasta lausunnosta. Lisäksi näytteestä vastataan atk-järjestelmään totaali AFOS-aktiivisuus.

Maksatyyppisen isoentsyymin aktiivisuus lisääntyy ekstrahepaattisessa (sappiteitä tukkivat tuumorit, sappikivet) ja intrahepaattisessa (hepatooma, maksametastaasit) sappistaassissa, muissa maksasairauksissa (mm. hepatiitti, kirroosi) sekä keuhkosairauksissa. Makromolekulaarista muotoa voi normaalisti esiintyä pieniä määriä seerumissa, kohonneita arvoja nähdään mm. sappistaassissa, erilaisissa tuumoreissa, hepatiitissa, pankreatiitissa, keuhkoprosesseissa, autoimmuunitiloissa ja AIDS:ssa. Näissä tiloissa saattaa seerumissa esiintyä myös maksatyyppisen isoentsyymin lipoproteiinikomplekseja.

Luustotyyppisen isoentsyymin aktiivisuus nousee lisääntyneen osteoblastiaktiivisuuden seurauksena ja se on normaalisti suuri kasvavilla lapsilla. Patologisesti suurentuneita aktiivisuuksia esiintyy mm. luusyövissä, luustometastaaseissa, Pagetin taudissa, osteomalasiassa ja hyperparatyreoosissa. Suolistotyyppistä isoentsyymiä nähdään normaalisti jonkin verran ruokailun jälkeen, erityisesti B- ja O-veriryhmän henkilöillä. Kohonneita aktiivisuuksia nähdään vaikeissa maksa- ja munuaissairauksissa sekä joissakin suoliston sairaustiloissa (kasvaimet, ileus, perforaatio).

Istukkatyyppisen isoentsyymin aktiivisuus nousee raskauden aikana ensimmäisen kolmanneksen loppuvaiheessa, pysyy koholla koko raskauden ajan ja jopa kuukauden synnytyksen jälkeen. Joissakin syövissä, erityisesti kives- ja munasarjasyövissä, voidaan nähdä istukkatyyppisen isoentsyymin kaltaisia muotoja (Regan, Nagao). Myös muissa kasvaimissa voidaan nähdä poikkeavia alkalisen fosfataasin muotoja (Kasahara, ns. varianttimuodot). Alkalisen fosfataasin immunoglobuliinikomplekseilla ei ole varsinaista diagnostista merkitystä, mutta niiden eliminaatio on hidastunut, minkä vuoksi ne saattavat lisätä alkalisen fosfataasin kokonaisaktiivisuutta.

Huomautuksia

Laboratorio tekee näytteestä ilman erillistä pyyntöä S -Afos -määrityksen.

Päivitetty 03.04.2012 / VI

Sivun alkuun